Luomuksia

Noniin! Danielin asun liivi alkaa olla valmiina. Olen tosi ylpeä, mitään hirveitä feilejä ei ole sattunut vaikka nyt tuleekin vastaan se kauhein osa-alue - napinlävet. Hrrrrhhh en haluais tehdä niitä mutta pakko on. Niiden ompelu on aina ollut hirveän kitkaisa vaihe, kun on koko aika pelko siitä että feilaa ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko kivan asusteen niillä hirveillä, lenksottavilla napinlävillä jotka on liian pienet tai isot.. Hrh. Päätin säästää teidät mun derpalta ilmeeltä niin jäi pää vähän pois. Dodiin, siinä se on, ehtana itsenään! Pyysin kamu ottamaan kuvan mutta ei nyt mitenkään maailman mahtavin vippi ole, yksityiskohtii tms. ei näy, mutta syytän kyllä kameraa.. Kamun omalla kameralla olis saanut aivan mahtavaa laatua @A@ Mutta ei niin ei, saatte sitten parempia kuvia kun asu on niin valmis kuin olla ja voi, tämä ihana ihminen joka tuonkin kuvan otti toimii nimittäin photoshootti vastaavana, ja parhaimmillaan voisin mennä hänen kanssaan Suomenlinnaan ottamaa

Noniin, taas on päivitysten aika! Danielin asu on onnistunut ilman kummempia mokia ( mitä nyt yhden kerran ompelin kankaan kaksin kerroin mutta siitä ei ole haittaa, etsiessäni ratkojaa tajusinkin, että äiti oli jo purkanut kyseisen kohdan neulalla. Aika hyvä, eiks je ? ). Olen tulokseen varsin tyytyväinen, vaikka kyseessä onkin vain yksinkertainen liivi. Älkääkä sanoko mulle että "yhyhyhyhyhyhyyyy ei liiviä voi feilata vittu angst angst ranteet verille :CCC ", sillä kaiken voi elämässä feilata ja vieläpä varsin pahasti. Itse jään siihen keskivaiheille, ei tosta varmaan mitään suurta ihmettäkään tule. Tältä herran takki näytti kaavoitusvaiheessa! Vuorikankaita c: Mitä, minäkö muokkaisin kuviani ja omaisin karvasääret? Naurettavaa! Liiviin olen tykästynyt tosi paljon, ja ajattelin, että vaikka herra onkin vasta tekovaiheessa, voisin mennä paikanpäälle Traconiin hyppelehtimään Danielin asussa. Takkia en taida saada valmiiksi, mutta sillä ei ole väliä sillä.. N

Haluaisin nostaa puheenaiheeksi erään asian, joka on minulle hyvin tärkeä, jopa kun puhutaan cosplaysta. Hän on äitini . Äitini auttaa kun kaavat eivät matchaa, hän selittää termejä joita en tiedä, kertoo nippelitiedon nappulat, miettii kanssani ratkaisuja asua tehdessä ja kertoo olevansa ylpeä kun aloitin harrastuksen. Välillä sydän hypähtää kurkkuun ja tulee liikuttunut olo, kun on perheen pää ( meillä menee hommat nimittäin sillai, että äiti on se johtava alfa ) on uhrannut aikaansa ja rahaansa auttaakseen perheen pientä cosplayaajaa. Kaikki tämä, koska hän ennen harrasti ompelua ja käsitöitä ja pitää sitä hyvänä ajanvietteenä nassikalleen. Jotkut eivät hyväksy sitä, että vanhempi auttaa asussa. Itse en ole mikään varsinkaan hyvä asujen tekijä, en ole mahtava ja olen vieläpä nuori, kokemusta ei ole karttunut siis vuosien edestä.. Apu on siis aina tarpeen ja tärkeää. Monet tosin tuntuvat katsovan tätä negatiivisesti ( hei, mullakin on välillä pelko ettei tule osattua niin paljoa ku